tiistai 31. heinäkuuta 2012

Sirkus

Sirkuksessa ensimmäistä kertaa. Minä siis, lapset ovat käyneet jo useamman kerran.
Kuvattavaa riittäisi valtavasti. Eniten minua kiinnostaisivat takahuoneet, teltan salaisimmat osat. Kaikki ne ilmeet, sotkut ja rähjäisyydet, joita ei ole tarkoitettu yleisölle.

Harmi, etteivät lapset jaksa odottaa äitiä  ja äidin kameraa. Jossain vaiheessa oli luovutettava ja antauduttava tapahtumaan lasten lailla. Onneksi.

Tässä muutama valikoitu kokeilu ja otos.







Jotain viehättävän vanhanaikaista on sirkustirehtöörin olemuksessa.



Vieläkin viehättävämpi on pikkulikka, joka kantaa itseään suurempaa hattaraa.





 Väliajan ohjelmaa. Vaikka kuinka pelotti ja jännitti, omista sanoistaan oli pidettävä kiinni.


Jopa kaikista pienimmänkin.






Kyllä sirkus kesään kuuluu, ehdottomasti.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3915455/?claim=2a8mzyj47xk">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Suomessa ollaan

ja matkaillaan.

Pääkaupunkiseudulla vierähtäisi tovi jos toinenkin. Näkemistä ja kokemista riittäisi.
Onneksi lasten kanssa matkatessa on tehtävä tiukkoja valintoja jo kättelyssä. Jokaiselle jotain mieluisaa - se on meidän periaatteemme. Näin syntyvät ne parhaat lomamuistot,  jotka jokainen voi tallettaa omaan elosuojaansa. Tällä matkalla olimme tosin harvinaisen yksimielisiä, ja keskityimme tapaamaan rakkaita ihmisiä.

Muistot säilyvät mielissä, mutta hyvin myös kuvina.

























Etelässä kun olimme, sain kokea ensimakua lähestyvästä syksystä, kun pimeys iltaisin laskeutui
Helsingin ylle. Syksyä ennustavat jo kypsyvät marjatkin.


torstai 19. heinäkuuta 2012

oma maa

mansikka.
Niitä on paljon, paljon on kuviakin niistä.

Tänään olisin toki voinut kuvata tähän koko päivän kestäneen känkkäränkän, omani ja tyttärien.
Olisin voinut kuvata pahan mielen, minkä aiheutin omalla kurjalla tuulella läheisilleni.

Päivän parhaat tekoni olivat muutama tekstari ja puhelu rakkaille, jotka joutuivat kokemaan minut tänään. Illan päätteeksi vielä yksi puhelu - pikkusiskolle-  joka muistutti, että kaikilla niitä on, pahoja päiviä, höh.

Olo koheni. Ei todellakaan kiitosta itselleni vaan kiitos läheisilleni.

Äiti vei mansikkaostoksille koko meidän tyttöjoukon. Niitä perkatessa karisi loputkin kiukut. Yksi laatikko pakkaseen, toinen syömämarjoiksi. Eräs oma reseptini onneen tuokin.

Tänään ei sitten oikeastaan enää muuta,
kaikille suloista mansikkasuuta!







 



Näinkin maistuu, oikeasti.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

oivallus kera kuvien

Kun viimein yli kolmikymppisenä oivaltaa, mitä tahtoo tehdä ja olla isona, se on suuri helpotus. Itse olisin päässyt helpommalla, kun olisin vain uskonut jo 20-vuotiasta itseäni.
Oheisen tekstinpätkän luin lehdestä eräänä päivänä. Joku muukin oli oivaltanut.

Olen luullut haluavani psykologiksi, terapeutiksi, historianopettajaksi, kulttuurintutkijaksi ja, joskus ihan lapsena, poliisiksi.




Nyt, kun olemistani ovat tukeneet rakas mies ja kaksi ihanaa lasta, uskallan viimein sanoa uudestaan, että minä tahdon tehdä, kokea ja nähdä kuvia. Mahdollisimman erilaisia ja paljon.
Alla on sikin sokin monenlaisia kuvia, osa suosikkikohteitani, osa kokeiluja.


 


































Mustavalkoiseen on hyvä päättää. Siihen väliin mahtuu kaikki lempivärini.



 


tiistai 10. heinäkuuta 2012

baka, bakar

Maailma on pullollaan leivontakirjoja. Herkullisia, kauniita, visuaalisesti täydellisiä! Puhumattakaan telkkarin leivontaohjelmista. Ohjelmat ovat parhaimmillaan nautittaviksi iltaisin lasten nukkuessa.

Itselläni on muutama suosikkikirja, joihin palaan lähestulkoon aina, kun leipomisvimma yllättää. Yksi kotimainen ja yksi ruotsalainen. Miksihän leipominenkin on kesällä hauskinta? Pakastimen täyttäminen pullalla kauniiden kesäpäivien varalle on jollain tavalla rauhoittavaa.

Joten, tuumasta toimeen ja esiliinat ylle koko toimintajoukolle. Lapsethan ovat parasta leipomisseuraa - alkuun hyvin innokkaita, kohta jo väsähtäneitä ja istumassa pöydän äärellä, odottamassa suupalaa.


Valitsimme tehtäväksi biscotteja, pullataikinapohjaisen puolukka-omenapiirakan ja sokeriksi pohjalle, vähän liiankin hyviä, kolasnittareita.






Pullataikinapohjainen marjapiirakka on hykerryttävän hyvää, ja kevyempääkin kuin murotaikinainen. Se on parhaimmillaan juuri uunista tulleena mutta pakastin säilyttää sen kyllä tarjoilukelpoisena. Ajattelin tarjota sen kanssa vaniljakastiketta. Tai hei, kinuskikastike!


Biscotti di prato sen sijaan maistuu vin santo- lasillisen kanssa. Tai tumman kahvin kaverina. Tai ehkä ihan vain purkista suoraan suuhun.

Korpussa maistuvat paahdetut mantelit ja pinjansiemenet, hitunen appelsiininkuorta. Makeaa!






Kolasnittareista  sen verran, että on turha luulla että niitä voi vain maistaa, ottaa vain yhden...
Pistä itsesi testiin ja kokeile. Huomaat syöväsi koko purkin kerrallaan, usko pois.
Ohje löytyy Leila Lindholmin kirjoista, ehkä netistäkin.

 




Kansi jo auki?



Pullataikinapohja paisuu usein ylitse. Leikkaa reunatkin pakkaseen odottamaan kylmää ja tylsää sadepäivää. Silloin takuulla maistuvat köyhät ritarit! Älä unohda kermavaahtoa ja hilloa.

Valmiit herkut.








Ja lopuksi, kun kaipaisit apureita kipeimmin, ovat he kadonneet keksipurkin kera sohvan syövereihin.