lauantai 30. kesäkuuta 2012

Karkkipäivä

Vesi ropisee peltikattoon. Viileä lattia houkuttelee luopumaan kesästä ilman sukkia.
Pinkit, violetit ja valkoiset sireenin kukat vapisevat sateessa. Taivas on mitä kauneimman harmaa.
Jos vaan lakkaa odottamasta lämpimämpiä päiviä, tuleeko kesä sitten vaivihkaa?
Nyt se tuntuu hyvin yhdentekevältä, ja syksyn lapsi kun olen, helteiden odotus vaihtuu pian kuulaiden syysaamujen odotteluun.

Karkkipäivänä ei kuitenkaan ole väliä sataako vai paistaako, syksykö vai talviko. Kesälläkin se vietetään joka tapauksessa sohvan nurkassa sisätiloissa.







 


torstai 28. kesäkuuta 2012

Oodi kylmälle kesälle

Palelee. Hyvä tuuli liitelee jossain liian kaukana.
Lasten kiukkua vaatteiden pukemisesta.
"Miksei sandaaleja, äiti? Nyt on kesä!"
Huokaus.

Lämpömittarin tarkistus. Silmiä on hieraistava.
Ei aamukahvia ulkona.
Huokaus.

Ilonaiheita miettiessä katse harhailee.
Kukkapenkissä loistaa värit!
Siellä on kesä.


















Ja toisin kuin pieni ja erikoinen uusi tuttavuutemme kirjaston kahviossa väitti, sateella saa syödä jätskiä!














keskiviikko 27. kesäkuuta 2012


Tänään tuulee. Tänään ehkä tarvitsee sateenvarjoa. Tänään on hyvä hengittää. Tänään ei jaksa kuvata. Tänään on  paras päivä lukea.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Keskikesä

Haluaisin kertoa, että juhannuksena juhlistamme luonnonvoimia, että nautimme yöttömän yön alastonuinnista, keitämme juhannusjuustoa ja keräämme kukkia tyynyn alle.

Tosiasiassa meidän keskikesän juhlaan ei liity perinteitä. Jos voisimme olla täysin vapaalla koko juhannuksen, emme todennäköisesti kuitenkaan viettäisi pyhiä pallogrillin äärellä mökillä. Me olisimme toisena vuonna risteilyllä, toisena aurinkorannalla ja joskus suurkaupungin humussa.

Meidän keskikesän juhlamme menee töiden ja lasten ehdoilla pohjoisessa. Ja näin on ihan hyvä.






Alkaako nyt loppukesä?